Käsityksiä - Kiukkuomena

Seuraa Instagram #käsityksiä

Kurkkaa: 

https://kasityksia.blog

Syksyn helmiä

#käsityksiä

Seuraa Instagram #käsityksiä

Tervetuloa tuottamaan käsityksiä!

https://kasityksia.blog

Käsityksiä-toiminta on hanke, jossa Aurinkojuhlat ja aurinkotoiminta siirtyvät sosiaalisen median maailmaan. Käsityksia-sivuilla (linkki yllä) annetaan ohjeita ja vinkkejä leikin rakentamiseen luonnonmateriaaleilla ja kierrätyksen mahdollistavilla menetelmillä. Teot kuvataan siten, että keskipisteessä ovat lasten kädet, lasten tekevät ja käsittävät kädet. Julkaisu tapahtuu joko Käsityksiä-somekanavien kautta tai vapaana villinä virtana aikuisten ja nuorten omilla sivuilla.

T E R V E T U L O A   M U K A A N 

Päämäärämme on täyttää sosiaalinen media leikin omaehtoisella maisemalla talven aikana. Ottakaa yhteyttä  ja mietitään miten voimme tehdä yhteistyötä.

Anu Taivainen & Annika Tavasti & Tuula Nikulainen

Hanke on OKM:n (Opetus- ja kulttuuriministeriö) tukema

Käsityksiä

Hieman taustaa uudelle Käsityksiä-hankkeellemme, jolle valmistuu pian omat sivut!

Käsityö on käsittämistä, 

yhteistä ymmärrystä ympäristöstä

 

Ihmisten luoman tuotannon sekä tiedonhankinnan juuret ovat käsityössä. Käsityö on käsittämistä. Ihminen sekä tutkii että muokkaa ympäristöään omasta ympäristöstään sekä ajatusmaailmastaan käsin. Kun käsityöläinen valmistaa esineen, hänen valmistusprosessinsa on koko joukko valintoja, jotka heijastavat tekijänsä käsityksiä ja arvoja. 

Nykyaikainen käsin tekeminen kohdistuu enenevissä määrin näppäinten paineluun ja näytön kosketteluun. Esineiden valmistaminen tapahtuu etäällä laitoksissa. Tavaroiden oikea arvo on tuntematon tai ainakin hämärtynyt. On usein mahdotonta tunnistaa materiaalien alkuperää tai tuottamiseen käytettyä energiaa. Tavaran valmistuksen ympäristövaikutuksia on vaikea tunnistaa, vaikka halua siihen olisi. Näistä kaikista koostuu esineen, tavaran, arvo ja sen sisältämä arvomaailma.

Mitä on ympäristökäsityö?

Ympäristökäsityössä on merkityksellistä hallita esineen tai teoksen valmistaminen alusta loppuun. Kun materiaalien tuottaja ja alkuperä ovat tiedossa, silloin myös esineen tuottamisen, tekemisen, ympäristövaikutukset ovat hallinnassa ja arvioitavissa. Kerääjän velvollisuus on huolehtia raaka-aineiden saannin jatkuvuudesta eli alkutuotannon kestävyydestä. Ympäristökäsityöläinen tietää mistä aineet ja materiaalit ovat peräisin, sekä niiden vaikutukset ympäristöön valmistusprosessin sekä tuotteen käytön aikana. Samoin hän tietää minkälaisella energialla materiaalit hankitaan ja jalostetaan. Tekijä, käsityöläinen, tuntee luomansa esineen koko elinkaaren. 

Ympäristönhoito on luonnollinen osa ympäristökäsityötä. Tärkeitä apuja ovat keruu- ja työkalenteri. Ympäristökäsityöläinen hankkii raaka-aineet itse keruukalenterin mukaan. Näin koko käsityöprosessi on hallinnassa ja tekijä kykenee antamaan käsityölle sille kuuluvan arvon. Käsityön tekijän arvomaailma välittyy materiaalivalintojen kautta, mutta se vaikuttaa myös esineen muotoiluun ja estetiikkaan. Käsityöläiselle syntyy tekemisen kautta vahva tunnelataus käsityöhön sekä syntyneisiin esineisiin, tuotantoon. Hän tuntee ja käsittää tuotteensa koko elinkaaren ja historian. Tämä tunne siirtyy usein käsityöläisen asiakkaisiin - käsintehtyä esinettä arvostetaan.

Lapset ympäristökäsityöläisinä

Lapset, jos heillä on siihen mahdollisuus, keräävät ja käyttävät luonnostaan erilaisia luonnonmateriaaleja, kuten käpyjä, kiviä, oksia, heinää ym erilaisten maailmojen ja olentojen luomiseen. Puhtaat luonnonmateriaalit eivät likaa eikä roskaa.

Askarrellessamme yhdessä lasten kanssa on tärkeää huolehtia, että myös lapset saavat tiedon käsityömateriaalien alkuperästä ja tekoprosessin vaikutuksista luontoon. Lapsilla on oikeus käsittää. Tämä vaatii hieman opiskelua, mutta on vaivan arvoista, kiinnostavaa. Ympäristökäsityön kautta syntyy uusi tiedostavampi suhde ympäröivään luontoon, käsityksiä. Myös omat ympäristövaikutukset tulevat näkyvämmäksi samalla kun hankalien materiaalien käyttö vähenee. Todennäköisesti tämän käsittämisen kautta lapsi hakeutuu luonnostaan tutkimaan lähiympäristön antimia ja sen tarjoamia mahdollisuuksia käsitöihin.

Tuula Nikulainen 

(Teksti on muokattu lyhennelmä 90-luvun alussa Turun ja Porin läänin taidekäsityön läänintaiteilijana kirjoittamastani artikkelista "Ympäristökäsityö, yhteistyötä ympäröivän luonnon kanssa")

 

Uutisia!

Aurinkoinen tulevaisuus - yhdistys sai opetus-ja kuttuuriministeriöltä merkittävän avustuksen lastenkulttuurin innovatiivisten hankkeiden toteuttamiseen:

"Avustuksella tuetaan innovatiivisia hankkeita, joiden tavoitteena vahvistaa hyviä käytäntöjä ja luoda uusia tapoja alle 18-vuotiaiden lasten ja nuorten taide- ja kulttuuriosallistumiseen. Taiteen ja kulttuurin ammattilaisten tulee vastata hankkeen suunnittelusta ja toteutuksesta." 

Uusi hankkeemme keskittyy kädentaitoihin, käsityksiin - kerromme pian lisää!

Mäntysaaren siivoustalkoot

Mäntyaaren siivoustalkoot.

Mäntysaari on jylhä kalliosaari vanhoine aarnimäntyineen ja kuusineen Halikonlahden pohjoisosassa jonne matkasimme meloen sekä soutaen. Valitettavasti saaresta löytyi runsaasti siivottavaa, vaikka saareen on aika hankala rantautua. Mäntysaari ja Kaisaari kuuluvat tätä nykyä Teijon kansallispuistoon. Vuonna 2008 siivosimme Kaisaaren. Mäntysaaren siivouksen jälkeen vierailimme Kai-saaressa ja iloksemme totesimme, että kalastajien suosima saari on pysynyt suht´ siistinä. Jonkin verran löysimme "vanhaa kerrostumaa" sekä aaltojen tuomaa rantaroinaa, sillä merivesi oli hyvin matalalla. 

Kuvia Mäntysaaresta:

Mantereella roskasaaliin kanssa. 

Hupli - tehdään yhdessä hyppynaruja

Vaikka on kevät, nyt pysytään olosuhteiden pakosta sisällä tai kotipihalla. Kokoamme tänne hauskoja ideoita kotikonnulla puuhasteluun.

Huplista!

Kerron HUPLIsta ja hupliköysistä sekä miten niitä valmistetaan. Ehkä keksit niille keväistä käyttöä:

Ikkunalaudat ovat pian täynnä orastavia tai vielä itäviä kasvualustoja. Köysillä voi loihtia lisää kasvatustilaa virittelemällä amppeleita. Tai jos et ole viherpeukalo, vaan paremminkin ikiliikkuja, hupli-köydet ovat parhaita hyppynaruja! Puisella hupli-ukolla saat näppärästi aikaiseksi oikeaa köyttä. Materiaaleiksi sopivat mainiosti matonkuteet.

Kolme köyttä

Mikä hupli?

Olen saanut huplin eli köyden-pyöritys-vekottimen toimintaohjeineen ystävältäni, seikkailu- ja selviytymiskouluttaja, Turkka Aaltoselta. Turkan mukaan hupli on ikivanha kivikautinen työkalu joka on ollut käytössä useilla alkuperäiskansoilla.

Pitää vain löytää se huplin veistäjä - ehkä sinä tai joku lähipiiristäsi voisi innostua veistämään ajankulukseen huplin? Tarvitaan vain pätkä lautaa ja pyöreä keppi. Kuvissa Turkan veistämä malli. Alimmaisissa valokuvissa laudasta sahattu versio.  (Säikeiden erottelijaa et tarvitse matonkude-hommissa!)

Hupliköyden valmistus yhdessä lasten kanssa

Valmistamisen periaatteet:

Ryhmätyönä toteutetussa "köysitehtaassa" on kolme huplin pyörittäjää, kolme köydenvartijaa ja laaduntarkkailijoita. Jokainen lapsi on vuoroin pyörittäjä, vartija ja tarkkailija. Näin syntyy yksi köysi. Työtehtäviä vaihdetaan ja hyppynaruja valmistuu nopeasti ...

Köyden voi toki valmistaa myös yksin (vaatii virittelyä) - yhdessä tehden se on huomattavasti helpompaa, nopeampaa ja toki hauskempaa. Neljän porukka riittää mainiosti ja kaksistaankin pärjää, kun on painoja tms joilla saa pidettyä alkuköydet suorina ilman että kierre karkaa.

Sopii myös aikuisille!

Perusidea:  

Köyden kolme säi´että eli alkuköydet pyöritetään ensin myötäpäivään. Köydenvartijat pitävät kuteet suorina. Tämän jälkeen kaikki kolme alkuköyttä pujotetaan yhden huplin kaulaan, jossa ne pyöritetään yhteen vastapäivään. Näin syntyy yksi vahva köysi tai hyppynaru. Huom. varaa alkuköysille pituutta, sillä köysi lyhenee pyörittäessä n 20%, riippuen kierteen kireydestä. Tiukka kierre kestää paremmin!


Ja kuten valpas lukija on jo mielessään todennutkin: köyden voi pyöritellä myös sormilla ilman huplia - mutta onhan se vaivalloista ja hidasta, varsinkin jos tavoitteena on nimenomaan köysi narun sijaan...

Hupli on paitsi hauska vekotin, myös nopea ja helppo työkalu köydentekoon ja hyvä työväline yhteistyön tiivistämiseksi.

Lisää havainnollistavia köydentekokuvia tässä. (Sagalund lever -tapahtuma)

Köydenteko vaihe vaiheelta:

1. Valitaan yksi matonkudekerä eli väri "alkuköyteen". Yksi köysi tarvitsee kolme alkuköyttä. Vinteiltä saattaa vielä löytyä isoäitien vanhoja matonkuteita. Köysiaineksia on hauska repiä vanhoista tutuista tekstiileistä, sillä vaatteella, lakanalla tai pöytäliinalla saattaa olla jokin tarina kerrottavanaan. Trikookuteista syntyy parhaat ja kestävät hyppynarut.

Alla olevissa kuvissa teen köysiä yhdessä päiväkodin lasten kanssa. Yhdessä tekeminen on hauskempaa, mutta köydenteko onnistuu myös yksin. Tällöin täytyy keksiä pyöritetyille alkuköysille jokin kiinnityspaikka, jossa kierre ei pääse purkautumaan ja alkuköysi pysyy suorana. Esimerkiksi toisen pään voi laittaa jemmaan nurin käännetyn pöydän jalkaan ja toisen painon alle odottamaan alkuköysien yhteen pyörittämistä.

Muista, kierteinen köysi on aika villi ja sukkela karkaamaan!


2. Matonkude (eli alkuköyden kude) viedään köydenvartijan kädessä olevan kepin kautta kaksin kerroin huplin päähän kiinni.

3. Huplin pyörittäjä pyörittää alkuköyttä myötäpäivään. Tavoitteena on kieputtaa kaikkien kolmen alkuköyden kierteet mahdollisimman samanlaiselle kierteelle (sama pituus). Köyden laaduntarkkailijat valvovat että kierrettä tulee tasaisesti päästä päähän ja että kierre on tarpeeksi tiukka. Pienikokoinen lapsi köydenpyörittäjänä saattaa tarvita pyöritykseen hieman taustatukea. Pyöritysliike voi olla oudostaan vaikea ja myös hieman raskas. Köydenvartijat eivät saa kiristää liikaa!

4. Alkuköysi irroitetaan huplista. Ensimmäiset köydenpyörittäjä sekä -vartija jäävät odottamaan kahden muun alkuköyden valmistumista pitämällä omaa alkuköyttä kireällä. Kaksi muuta pyörittäjää valmistavat vuorollaan alkuköyden kiertäen matonkudetta huplilla samaan suuntaan eli myötäpäivään.

5. Kaikki kolme valmista alkuköyttä siirretään yhden huplin päähän. Kukin köydenvartija pitää huolta että alkuköysi pysyy yhteen köyteen kieputettaessa sopivan kireällä ja erillään toisista köysistä (köydet eivät saa kipartua ja löysä köysi alkaa helposti pomppimaan kieputettaessa). Laaduntarkkailija voi "jarruttaa" kiertymistä oksan haarukalla, jolloin köydestä tulee tiukempi.

6. Kolme alkuköyttä kieputetaan huplilla yhteen, huomio: vastapäivään. Vastakkainen suunta on tärkeä eli alkuköydet myötäpäivään ja varsinainen köysi vastapäivään.

Jos ei ole köydenvartijoita, niin köydet voi kiinnittää pöydän jalkaan, oven kahvaan, painon alle tms odottamaan yhteen pyöritystä. Varo ettei kierre karkaa!

7. Valmis köysi irroitetaan huplista ja köyden päät solmitaan.


Valmiit köydet ovat kauniita. Keksitään yhdessä erilaisia leikkejä mihin köysiä voi käyttää: hyppynarua, hiirenhäntää, hevosta, nattaa, arvoitusta, hinausta, majan sidontaa...

Köysien tekeminen on "lasten leikkiä": köysi syntyy kuin itsestään, helposti ja hauskasti!

Porukalla syntyy paras köysi

Teen köysiä yleensä vähintään yhden "köydenvartijan" kanssa. On hyvä olla apulainen viimeistään alkuköysiä yhteen pyöritettäessä, koska matonkuteiden eri materiaaleista johtuen venyminen ja näin myös alkuköysien pituudet helposti vaihtelevat.

Ryhmätyössä, kun jokaisella alkuköydellä on oma köydenvartijansa yhteen kieputuksessa, ei alkuköyden pituudella ole niin väliä. Vartija säätelee köyttä ja pitää myös alkuköydet sopivasti erillään. Kiertymisen edetessä köydenvartijat siirtyvät hieman lähemmäksi toisiaan. Lopulta kaikkien vartijoiden kädet ovat lähes nipussa köyden kiertyessä loppuun saakka. Lyhyin alkuköysi määrää valmiin köyden pituuden ja siihen kohtaan kiepautetaan hevosenhäntäsolmu.

Hupliköydet hurmaavat. Köysien valmistaminen ja lopputulos on aina yllätyksellisen kaunis värien ja erilaisten materiaalien kietoutuessa toisiinsa - ja hyödyllinen taito!

Köysiä on hauska pyöritellä ulkona - sopii myös ohjelmanumeroksi tapahtumiin ja vaikka synttäreille:

Olkaahan huplisti siellä kotona! Hupli on useimpien mielestä hauska tai vähintäänkin kumma sana - sukua hupsulle? Sanan alkuperästä ei minulla ole mitään tietoa, mutta on sukunimenäkin käytössä. Todennäköisesti liittyy pyörimiseen.

Tuula N.

Aurinkoista toimintaa karanteeni-ajalle: Leikkipihakortit

Tilanne on nyt poikkeuksellinen ja se voi jatkua pitkään. Korona on vakava sairaus, jonka leviämistä yritämme kaikin tavoin nyt yhdessä hillitä pysymällä kotioloissa. Tärkeää on saada pidettyä mieli virkeänä ja siihen auttaa mielekäs toiminta. Meillä on siihen myös työkaluja jakaa: Leikkipihakortit, joista löytyy yhteensä 120 ideaa toteutettavaksi pihapiirissä tai sisällä, ja  jotka löytyvät ladattavana tiedostona sivun oikeasta laidasta JULKAISUJA-linkistä.
Tässä yksi klassikko:

Virkein mielin ja touhukkain käsin selviämme paremmin!

KORONA:

Auringon uloin kaasukehä on korona. Se on hyvin harvaa kaasua. Korona näkyy vain kirkkaan pinnan ollessa peitettynä auringonpimennyksen aikaan, kun Kuu peittää Auringon.  Koronan kaasun lämpötila on hyvin korkea, se on 1-2 miljoonaa astetta. 

Aurinkoinen herätys

Vuosi alkoi eteläisessä Suomessa lumettomana ja hyvin pimeänä. Aloimme viestitellä jäseniemme kesken ja koimme tarpeen virittää Aurinkoinen tulevaisuus -toimintaa. Olemme viettäneet kaksi vuotta hiljaiseloa ja samalla kompostoineet mennyttä uudeksi mullaksi. Siemenet ovat saaneet itää muutaman auringonkierron keräten maan ja auringon voimaa.

Vuosikokous 3.2 

Kevättä päin!

Lumettoman talven ihmeitä: